Kaasu sammuttaa siilopalot

#1/2009
Teksti: Karin Strand

Eräänä lauantaiaamuna Lantmännenin siiloista Kristinehamnissa tuprusi savua. Siiloissa oli puupellettejä, jotka olivat syttyneet itsestään. Palo saatiin hallintaan inertillä kaasulla.

Vaihtoehtoisten polttoaineiden myötä syntyy uusia tarpeita esimerkiksi puupellettien varastoimiseen. Koska viljan varastointia keskitetään, eri puolilla maata on runsaasti tyhjiä viljasiiloja. Lantmännen vuokraa näitä siiloja pellettivarastoiksi.

Polttoaineet hapettuvat hiljalleen, ja ”oikea” lämmön ja kosteuden yhdistelmä voi aiheuttaa pyroteknisen prosessin, jolloin pelletit syttyvät itsestään. Niiden palamisessa voi syntyä myrkyllisiä kaasuja, mikä voi aiheuttaa myös räjähdysvaaran.

– Siilopalot ovat erittäin hankalia. Kyseessä on suuri volyymi ja palopesäkkeeseen on usein mahdoton päästä käsiksi, kertoo Lantmännenin riskienhallinnasta vastaava Lasse Larsson.

Onneksi tällaiset palot ovat melko harvinaisia, mutta juuri sen vuoksi pelastuslaitoksella on varsin vähän kokemusta niiden sammuttamisesta. Tästä syystä pelastuslaitos, Ruotsin Provnings- och forskningsinstitut -tutkimuslaitos, Lantmännen ja AGA käynnistivät pari vuotta sitten projektin, jonka tarkoitus oli laatia strategia näiden palojen sammuttamiseksi.

– Itsesyttymistä koskevaa tutkimusta on kyllä saatavissa. Me päädyimme työssämme siihen, että paras tapa sammuttaa palo on käyttää typpeä, Lars Larsson toteaa.

Typpi on hiilidioksidin tapaan inertti kaasu, joka syrjäyttää hapen ja tukahduttaa näin palon ja vähentää samalla räjähdysvaaraa.

Kristinehamnin palossa käytettiin typen ja hiilidioksidin yhdistelmää. Hiilidioksidia syötettiin siilon yläosaan ”tulpaksi”, ja samalla siilon alaosaan tehtiin noin 50 millimetrin reikä, jonka kautta palopesäkkeen lähelle ohjattiin letkulla typpeä. Siilon sammuttamiseen ja tyhjentämiseen kului viisi päivää, joiden aikana käytettiin 14 tonnia typpeä ja 35 tonnia hiilidioksidia.

– Kristinehamnin palosta tulikin ennalta suunnittelematon täyden mittakaavan koe, ja opimme siitä erittäin paljon, Lasse Larsson mainitsee.

Hiilidioksidi ja typpi tuotiin paikalle AGAn kahdella säiliöautolla jo samana päivänä, jolloin palo havaittiin. Samalla paikalle hälytettiin kaksi AGAn huoltomiestä, jotka järjestivät palopaikalle tarvittavat laitteet ja huolehtivat kaasun syötön järjestelyistä. Näin varmistettiin, että arvokasta aikaa ei kulunut hukkaan.

Projektin loppupäätelmä on, että kaikki tällaiset siilot pitäisi varustaa ala- ja yläosassa olevilla syöttöpisteillä, joiden kautta olisi helppo syöttää inerttiä kaasua. Tämän myös Kristinehamnin palo vahvisti. Näin palotilanteessa ei tarvitsisi erikseen porata aukkoja. Kaikissa siiloissa olisi hyvä olla myös kiinteät mittauspisteet.

– Ympäri maata on kuitenkin paljon vanhoja siiloja, joten työmäärä on valtava. Tällainen uudelleenrakennustyö ei yksinkertaisesti onnistu, Lasse Larsson valittaa.