Helium

Helium on harvinainen kaasu, joka on väritön, hajuton ja mauton. Helium on toiseksi kevyin alkuaine. Se painaa vain seitsemäsosan ilman painosta. Helium on kemiallisesti reagoimatonta, huonosti veteen liukenevaa, palamatonta ja räjähtämätöntä. Helium on kylmin tunnettu neste (-269 °C).

Vaikka helium on toiseksi yleisin alkuaine, sitä on vaikea löytää. Suurin osa heliumista uutetaan maakaasuesiintymistä, jotka sisältävät 1–7 tilavuusprosenttia heliumia. Tällaisia maakaasuesiintymiä on lähinnä vain Yhdysvalloissa, Kanadassa, Puolassa, Venäjällä ja Afrikassa.

Heliumia käytetään jäähdytysaineena tieteellisissä perustutkimuksissa, lääketieteellisessä kuvantamisessa (NMR) sekä monenlaisissa analysointi- tai tuotantoprosesseissa. Heliumia käytetään myös esimerkiksi hitsauksessa, leikkauksessa ja lasersovelluksissa. Heliumin erikoisominaisuuksille löytyy käyttöä myös vuodonilmaisimissa, syvänmeren sukelluksessa ja ilmapalloissa.

Suurin turvallisuusriski heliumissa liittyy puhtaan heliumin hengittämiseen. Heliumkaasu jää hengittämisen jälkeen keuhkoihin ja voi johtaa tajuttomuuteen, tukehtumiseen ja sitä kautta jopa äkkikuolemaan. Sisäänhengitetty helium syrjäyttää hapen keuhkoista, ja vain muutama hengenveto riittää tukehtumiseen. Tukehtuminen voi tapahtua ilman ennakkovaroitusta, koska helium estää normaalin hengitysrefleksin. Tukehtumisen vaaraa aliarvioidaan usein.

Heliumin vuototapauksissa pitoisuuksien kohoamista ei voi havaita ihmisaistein (kaasu on hajuton ja väritön). Siksi tulee aina huolehtia siitä, ettei heliumin täyttölaitteisto vuoda ja että tilat, joissa heliumia säilytetään tai käytetään ovat hyvin ilmastoituja. Jos joku on hengittänyt puhdasta heliumia, siirrä uhri raittiiseen ilmaan, ja kutsu ambulanssi paikalle. Varo itse altistumista. Anna tekohengitystä, mikäli hengitys on pysähtynyt.