Teollisuudessa käytetään erilaisia plasmahitsausmenetelmiä, jotka eroavat toisistaan suuttimen rakenteen ja plasmakaaren tyypin osalta.
Plasmakaarihitsaus on yleinen metallien hitsausmenetelmä. Tekniikaltaan se muistuttaa TIG-hitsausta: myös plasmahitsauksessa valokaari palaa volframielektrodin ja työkappaleen välissä. Tärkein ero on plasmakaaren kuristaminen vesijäähdytteisellä suuttimella, minkä ansiosta kaari on erinomaisesti keskitetty. Tästä on hyötyä monessa suhteessa.
Plasmahitsauksen ylivoimaisuus tulee ilmi vasta hitsattaessa paksuja, 2–8 millimetrin paksuisia kappaleita, jolloin voidaan käyttää ns. avaimenreikätekniikkaa. Avaimenreikätekniikassa voimakas plasmakaari lävistää levyn. Lävistysreikää voidaan kuljettaa eteenpäin ja hitsauksen edetessä hitsisula virtaa kaaren paineen vaikutuksesta reiän taakse, jonne se kerääntyy pintajännityksen voimasta ja jähmettyy muodostaen homogeenisen hitsin. Lopputuloksena on täydellinen lävistyshitsaus.
Volframielektrodin ja työkappaleen välissä palava plasma muodostuu plasmakaasuista. Ruostumatonta terästä hitsattaessa plasmakaasuna käytetään argonia tai argonin ja vedyn seosta. Rautaa sisältämättömien metallien hitsauksessa käytetään argonin ja heliumin seosta. Lisäksi tarvitaan erillinen suojakaasu suojaamaan hitsisulaa ja lämmönvaikutusaluetta. Suojakaasu syötetään ulommasta suuttimesta niin, että se ympäröi plasmakaaren estäen ilman pääsyn kaaritilaan ja hitsisulaan.
Käytetystä kaasusta riippuen suojakaasun vaikutus näkyy selkeästi kaaren energiassa. Yleensä suojakaasuna käytetään samaa kaasua kuin plasmakaasuna. Juurikaasulla suojataan hitsisulaa sekä lämmön vaikutukselle altistunutta aluetta hitsin juuren puolelta. Valmiin hitsin suojaamisessa käytetään yleisesti ns. kaasukenkää, kunnes alue on jäähtynyt.
Kaaren ultraviolettisäteily ja hitsatessa muodostuvat kaasut ja huurut ovat terveydelle haitallisia. Vältä riskit noudattamalla tulitöistä annettuja turvallisuusohjeita.